• ninahaddadin

Transformaatio eli miten loin itseni uudelleen

Olen viettänyt päivän pyjamassa viimeistellen sivua taidepäiväkirjassani ja reflektoiden kulunutta vuotta. Tähän päiväkirjan sivuun tiivistyy koko vuoden kova työ itseni kanssa, jotta olen saanut itseni ja elämäni tähän pisteeseen. Kuvassa on monta, monta päällekkäistä kerrosta tunteita ja tunnelmia, ajatuksia ja oivalluksia matkan varrelta. Päällimmäisenä valtava kiitollisuus kaikesta hyvästä, mitä olen saavuttanut. Voin täydestä sydämestäni sanoa, että yhtäkään päivää en antaisi pois, ja ilman noita kokemuksia en olisi tämä ihminen tänään, kirjoittamassa näitä rivejä. On ollut välttämätöntä kokea loppuunpalaminen ja täydellinen tyhjentyminen, jotta olen voinut löytää oman totuuteni.


Vuosi 2019 alkoi kohdallani varsin toisenlaisissa tunnelmissa ja energioissa. Olin sairaslomalla vakavan työuupumuksen vuoksi ja tilanteessa, jossa mikään ei merkinnyt enää mitään ja minulla ei ollut mitään käsitystä tulevasta. Olin väsynyt elämääni, ja lopen väsynyt itseeni. Työni tuntui merkityksettömältä ja raskaalta, en löytänyt siihen mistään sitä paloa ja motivaatiota, jota olin aikaisemmin tuntenut. Ymmärsin suorittaneeni erilaisia rooleja elämässäni kenties koko ikäni. Öisin en saanut lepoa pakkoajatuksilta ja itsesyytöksiltä, päivät raahautuivat eteenpäin hitaasti, harmaina ja ilottomina. Paniikkikohtaukset ja sydämentykytykset pitivät minut visusti kotona ja poissa ihmisten ilmoilta. Tunsin itseni täysin epäonnistuneeksi ja turhaksi. Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Itkin paljon ja säälin itseäni todella.


Kevät oli luopumisen aikaa. Palasin takaisin työhön todetakseni, etten voi jatkaa enää samoissa tehtävissä. Samaan aikaan yksityiselämäni oli totaalisessa myllerryksessä. Rakkaani oli sairastunut vakavasti sekä joutunut rajuun auto-onnettomuuteen, josta selvisi täpärästi hengissä. Jouduin myös luopumaan kodistamme ja etsimään uuden kodin lyhyen varoitusajan sisällä. Kaiken tämän keskellä koin paljon yksinäisyyttä, pelkoa ja turvattomuutta. Osa ystävistäni otti minuun etäisyyttä, ja sitä oli vaikea ymmärtää tai hyväksyä. Minulla ei ollut voimia kannatella muita, kun hädin tuskin pysyin itse pystyssä. Oli vaikea pyytää apua ja toisaalta vaikea ottaa sitä vastaan. Häpesin heikkouttani. Ihmeellistä on, että sain kaiken tuen ja avun juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsin.



Kun auringonvalo lisääntyi kesää kohti, myös energiani lisääntyi. Kaaos väistyi ja asiat loksahtivat pikkuhiljaa paikoilleen. Olin aloittanut opiskelun ja päättänyt vahvasti alkaa elää enemmän itseni näköistä elämää. Uudenlainen toivo ja varmuus virisi sitä mukaa, kun opin tunnistamaan tarpeitani ja rajojani, toimimaan enemmän omasta ytimestäni käsin. Ymmärsin, että minun on luotava itseni uudestaan, saadakseni sellaisen elämän josta olin aikaisemmin vain haaveillut. Syvensin itsetuntemustani joogan, meditaation ja erilaisten valmennusten ja mentoreiden avulla. Keskityin perkaamaan itsestäni vanhoja ohjelmointeja, rajoittavia uskomuksia ja haitallisia ajatusmalleja. Työsarkaa oli paljon, ja välillä se tuntui loputtomalta. Vastuunottaminen omista haavoistani ja traumoistani vapautti minut uhrina olemisesta ja olosuhteiden syyttämisesti. Opin antamaan anteeksi itselleni, rakastamaan syvemmin ja luomaan entistä aidomman suhteen itseeni ja sitä kautta muihin ihmisiin. Työ jatkuu edelleen, mutta koen rankimman osuuden olevan jo onnellisesti takanapäin.


Kesällä nautin joutenolosta ja vietin paljon aikaa vanhalla torpallani maaseudun rauhassa. Tapasin ystäviäni, kuljeskelin metsissä ja kalliolla, uin virtaavassa joessa ja latasin akkujani auringossa. Pidin elämän hyvin yksinkertaisena ja kuuntelin tarkalla korvalla mitä kulloinkin kaipasin. Söin ja liikuin intuitiivisesti, nukuin tai valvoin, ja koin olevani vapaa ja huoleton.

Olin vahvasti läsnä itselleni ja muille. Löysin luovan tanssin, ja naapureideni iloksi (tai kauhuksi) tanssin paljain jaloin yksin puutarhassani. Päivä päivältä ilo lisääntyi. Tunsin syvää yhteyttä johonkin itseäni suurempaan ja aloin hahmottaa omia vahvuuksiani ja elämäntehtävääni. Kiitollisuus lisääntyi ja elämäni alkoi tuntua taianomaiselta.


Kesän aikana irtisanouduin työstäni ja elokuussa päätin hypätä tuntemattomaan. Hyppy yrittäjyyteen oli minulle valtava harppaus kohti unelmieni elämää. Oman elämän haltuun ottaminen oli parasta mitä olen koskaan tehnyt. Siitä päätöksestä lähtien jokin muuttui pysyvästi. Uudenlaiset mahdollisuudet avautuivat edessäni, ja tapasin mielenkiintoisia ihmisiä. Yrittäjänä oleminen sopii minulle. Saan valita itse omat työaikani ja asiakkaani. Löysin uudelleen työnilon ja saan käyttää työssäni luontaisia vahvuuksia. En koe stressiä tai epävarmuutta, joka aikaisemmin oli päivittäin osa elämääni. Luotan tulevaisuuteen ja tiedän, että elämällä itseni näköistä elämää voin parhaiten palvella muita ja kasvaa omaa täyteen potentiaaliini. Ensi vuoden suunnitelmissa on ainakin Health Coaching Master tutkinnon aloittaminen. Sitä ennen aion nauttia keveydestä ja vapaudesta, jokaisesta päivästä ja uusista mahdollisuuksista täysin rinnoin. Tunnen eläväni ihmeellistä ja yltäkylläistä elämää.


P.s. Taidepäiväkirjan pitäminen (art journaling) on intuitiivinen ja luova tapa työstää omia ajatuksia ja tunteita yhdistämällä kirjoittamista ja maalaamista sekatekniikalla (mixed media). Siitä löytyy paljonkin tietoa netistä, ja tarvikkeet ovat edullisia. Alkuun pääsee jo muutamilla väriliiduilla, aikakausilehdillä ja akvarellipaperilla. Voin helposti uppotua tähän tuntikausiksi!

Tällä hetkellä minua inspiroi tammikuussa alkava Art & Journal työpaja verkossa. Siitä lisätietoa täällä

https://www.lalymille.com/


NÄKEMYS

Sakarinkatu 1,
00500 Helsinki

  • White Facebook Icon
  • White Pinterest Icon
  • White Instagram Icon

© 2019 Nina Haddadin. Created by RiverCom

Kuvat © Iida Rintamäki

Tietosuojaseloste