Kollektiivinen näkymättömyyden haava

Oman vuosikymmenten sisäisen eheytymisen tutkimusmatkani perusteella, sekä todistettuani monien ystävieni, kollegoideni sekä omien asiakkaideni tarinaa, olen tullut siihen tulokseen, että kaikkein syvin ja tärkein tarpeemme on tuntea ehdotonta rakkautta ja tulla kokonaan nähdyksi ja kuulluksi. Kun emme tule kokonaan nähdyksi ja vastaanotetuksi sellaisena, kuin syvimmiltään olemme - puhtaina, viattomina ja täydellisinä kokonaisina sieluina - aiheuttaa se meissä pohjattoman syvän emotionaalisen haavan. Se on kollektiivinen sielullinen trauma, josta me kaikki tiedostamattamme kärsimme. Tämän haavan parantaminen yksilötasolla parantaa väistämättä myös kollektiivista alitajuntaa ja nostaa koko ihmiskunnan tietoisuutta.

Tämä kollektiivinen haava, tai trauma, ulottuu ihmiskunnan historian alkuhämäriin saakka.

Sen juuret ovat pyhän feminiinin ja pyhän maskuliinin separaatiossa, niiden erottamisessa toisistaan. Tästä on syntynyt orjuus, jossa meissä olevat kaksi polariteettia ovat sisällissodassa keskenään, ikuisessa maanpaossa. Maailmassa tämä näkyy sukupuoliroolien kärjistymisenä, naisen ja miehen ulkoa-annetuissa rooleissa, vastakkainasettelussa ja ikuisena kamppailuna vallasta. Yksilötasolla se näkyy pohjattomana kaipuuna löytää täydellinen parisuhde, sielunkumppani, joka täydentäisi itsessämme puuttuvia osia ja tekisi meistä vihdoin kokonaisia. Miten voisimmekaan nähdä itse itsemme täydellisinä, kokonaisina ja pyhinä, jos meissä on jo solutasolla ohjelmoituna erillisyyden ja näkymättömyyden haava?

Miten kokemus siitä, ettei ole tullut kokonaan nähdyksi ja kuulluksi lapsena, näkyy meissä aikuisuudessa?

Saadaksesi tuntumaa siihen, miten tämä kollektiivinen näkymättömyyden haava mahdollisesti sinun elämässäsi ilmenee, olen listannut alle muutamia esimerkkejä. Jokainen esimerkki sisältää myös ehdotuksen siitä, miten tämä haava mahdollisesti edelleen näyttäytyy elämässäsi.

• Et saanut vapaasti ilmaista tunteitasi - pelkäät olla intiimisti ja autenttisesti yhteydessä muihin, paljastaa ja ilmaista syvimpiä tuntojasi

• Tunteesi ja tarpeesi ohitettiin toistuvasti - kun olet konfliktitilanteessa, pelkäät automaattisesti olevasi väärässä ja ohitat omat tunteesi ja tarpeesi

• Sinun kokemuksiasi vähäteltiin tai niille jopa naurettiin - olet kieltänyt itse itseltäsi intuitiivisen näkemisen ja tuntemisen lahjan tai psyykkiset kyvyt

• Vanhempasi eivät kuunnelleet sinua, kun puhuit - ihmiset eivät edelleenkään tunnu kuulevan sinua, kun puhut, tai vaikuta olevan kovin kiinnostuneita mielipiteistäsi

• Sinun havaintojasi ja mielipiteitäsi ei arvostettu - et tuo esille omia mielipiteitäsi, puolusta omaa totuuttasi tai vesität itse oman totuutesi, miellyttääksesi muita

• Sinulle on kerrottu mitä sinun pitää tehdä tai asioita tehtiin sinun puolestasi - et tunnista omaa voimaasi etkä osaa luottaa kykyysi tehdä itsenäisiä päätöksiä

• Sinun ainutlaatuisia kykyjä ja lahjojasi ei huomattu - et näytä tai et osaa käyttää omia vahvuuksiasi ja lahjojasi, et usko kykyysi kasvaa ja saavuttaa täysi potentiaalisi

• Onnistumisia ja saavutuksiasi ei ole juhlittu - et pysähdy juhlimaan omia saavutuksiasi tai vähättelet onnistumisiasi etkä usko saamaasi arvostusta, suoritat elämää

• Sinua ei kannustettu ruokkimaan omia kiinnostuksen kohteitasi tai kehittämään lahjojasi - sinulla ei ole aikaa tai energiaa nauttia lahjoistasi, tai kerrot itsellesi ettei niitä kannata kehittää edelleen

• Sinua kyseenalaistettiin valinnoistasi tai intohimoistasi - etsit ulkopuolista vahvistusta muilta etkä luota siihen, mikä on sinulle itsellesi totta ja tärkeää ja ohjaudu siitä käsin

• Sinut on ohjelmoitu noudattamaan stereotyyppisiä sukupuolirooleja - et omista pyhää sisäistä feminiinistä viisauttasi, ohjaudut päästäsi etkä sydämestäsi käsin

Jos et ole vielä tunnistanut, millä tavoin sinä olet jäänyt näkymättömäksi, käytä hetki aikaa tämän pohtimiseen. Anna tämän kaiken nousta tietoisuuteesi, muutoin se jatkuu sisäisenä konfliktina ja täyttymättömyyden kokemuksena. Jokainen meistä on syntynyt tälle planeetalle ihmeellisenä, täydellisenä luomuksena - viattomana ja täynnä lupausta. Ja me luotimme siihen, että meitä rakastetaan, meistä huolehditaan ja meidät pidetään turvassa.

Sisäisen lapsen tuska

Yhtä tärkeää kuin fyysisistä tarpeista huolehtiminen, oli tarpeemme tulla nähdyksi ainutlaatuisina yksilöinä. Tulla rakastetuksi ja arvostetuksi vanhempiemme taholta. Tulla kuulluksi, kun meillä oli asiaa. Tulla nähdyksi siinä, miten ilmensimme yksilöllisyyttämme, tulla kunnioitetuksi valintojemme kautta. Kun tunsimme epävarmuutta ja pelkoa, halusimme heidän huomaavan pelkomme ja epävarmuutemme ja lohduttavan ja rohkaisevan meitä. Tarvitsimme heidän näkevän ja kuulevan kaikkia tunteitamme, koska tunteet olivat meidän ensimmäinen ja ainoa perustavanlaatuinen itseilmaisun muoto.

Vaikka tiedämme, että vanhempamme ovat varmasti tehneet parhaansa ja rakastaneet meitä, on myös totta, että he ovat (usein tietämättään ja tahtomattaan) satuttaneet meitä syvästi. Nämä syvät tunnetason haavat tunnistamme yksinäisyyden, väärinymmärretyksi tulemisen, torjunnan ja hylkäämisen kokemuksina. Olipa perhedynamiikka mikä tahansa, jokainen lapsi on joutunut kokemaan vanhempiensa taholta joskus, usein tai toistuvasti, omien tunteidensa tai tarpeidensa ohittamista. Sanotaan, että vanhempien tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä ja sillä tavalla valmistaa lasta maailmaan. Tämä on varmasti totta. Totta on myös, että vanhempien tehtävä on ensisijaisesti nähdä lapsen tunteet ja tarpeet ja vahvistaa ne todeksi. Vain sillä tavalla lapsi voi oppia, että hänen tunteillaan ja tarpeillaan on merkitystä, niillä on väliä. Vain sitä kautta lapselle voi syntyä kokemus siitä, että hänellä itsellään on merkitystä.

Vanhemmat ovat tehneet parhaansa, niillä kyvyillä ja taidoilla, ja sillä tietoisuuden tasolla, mikä heillä on siinä hetkessä ollut. Joillekin meistä tämä on valitettavasti tarkoittanut sitä, että lapsuutemme ei ollut paras mahdollinen, että meitä jopa laiminlyötiin tai kohdeltiin kaltoin. Näkymättömäksi jäämisen kokemus vaihtelee paljon, mutta se on aina subjektiivinen. Traumaattisen tästä tekee lapsen sisäinen kokemus, ei se mitä perheessä tapahtui tai jäi tapahtumatta. Jos lapsi on kokenut tulevansa häväistyksi, kokemus on aina totta, vaikka vanhempien mielestä tapaus olisi ollut vähäpätöinen tai mitätön. Jos lapsi tuntee ettei hänen tunteitaan oteta vakavasti, hänelle kokemus on vähättelevä ja se aiheuttaa arvottomuutta. Jos tämä arvottomuuden ja ehdollisen hyväksynnän viesti toistuu riittävän usein, lapsi oppii identifioitumaan näihin viesteihin. Lapsen identiteettiin iskostuu häpeä, itseviha, itsensä hylkääminen ja omien tarpeiden ohittaminen.

Sillä, ettei ole saanut tulla lapsena nähdyksi ja kuulluksi on valtava vaikutus elämään vielä aikuisuudessakin. Se voi näkyä ulkopuolisen hyväksynnän ja vahvistuksen (validaation) hakemisena, täydellisyyden tavoitteluna, muiden miellyttämisenä, epätoivoisena yrityksenä kuulua joukkoon, pinnallisina ihmissuhteina, seksuaalisena manipulaationa, erilaisina riippuvuuksina, itsekkyytenä, kapinallisuutena auktoriteetteja kohtaan eikä vähiten egon selviytymisstrategioina, suojamekanismeina ja erilaisina rooleina ja maskeina.

Kun kannamme tätä hoitamatonta haavaa sielussamme, se aiheuttaa meille itsellemme sekä ihmissuhteissamme suurta kärsimystä. Emotionaalinen autenttisuus, haavoittuvuus ja intiimiys on pelottavaa, kun emme uskalla luottaa siihen, että tulemme nähdyksi ja kuulluksi kertoessamme tunteistamme, tarpeistamme tai toiveistamme. On täysin inhimillistä ja järkeenkäypää haluta suojata itseämme emotionaaliselta kivulta. Itse asiassa kaikki suojamekanismit ja selviytymisstrategiat, joita olemme lapsuudessamme itsellemme luoneet, ovat syntyneet tätä yhtä ainoaa tarkoitusta varten - suojelemaan meitä tunteilta, jotka ovat olleet ylitsepääsemättömän suuria ja voimakkaita kestää. Aikuisena nämä strategiat ja mekanismit aiheuttavat meille kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne estävät meitä kokemasta aitoa yhteyttä muihin ja pitävät meidät yhä erillisyyden vankilassa.

Mitä voit tehdä itsesi auttamiseksi?

Ensimmäinen askel on sen tiedostaminen, millaisia ajatusmalleja, käyttäytymisen kaavoja, suojamekanismeja ja selviytymisstrategioita sinulla on, ja miten nämä vaikuttavat elämässäsi ja ihmissuhteissasi. Kiinnostu omasta näkyvyystarinastasi, siitä mitä olet oppinut lapsuudenperheessäsi näkyväksi tulemisesta. Ala kyseenalaistamaan tätä tarinaa ja luomaan uutta ja syvempää suhdetta itseesi ja siihen, kuka sinä tänään olet ja kuka sinä haluat olla. Hoida ennenkaikkea sisäistä lastasi, sekä sisäistä feminiiniä ja sisäistä maskuliinia, jotka yhdessä muodostavat sisäisen perheesi. Opettele itsemyötätuntoa. Anna itsellesi anteeksi kaikki se, missä olet itse tuominnut ja hylännyt itsesi ja ohittanut omat tarpeesi. Ulota sen jälkeen anteeksianto muihin ihmisiin elämässäsi. Suostu tuntemaan kaikkia niitä tunteita, joita olet koko ikäsi vältellyt kohtaamasta. Opettele pyytämään ja vastaanottamaan mitä tarvitset, ja ota vastaan kaikki apu matkallasi kohti ehyempää ja tasapainoisempaa suhdetta itseesi ja muihin.

Etsiydy sellaisten ihmisten pariin, jotka ymmärtävät ja tukevat sinun henkistä kasvuasi ja ravitsevat sieluasi. Tässä on kaiken yksinäisyydessä ja eristyksessä tapahtuvan self-helpin radikaali herätys - kukaan ei eheydy yksinään. Ei kirjoja lukemalla, eikä verkkokursseja käymällä. Me tarvitsemme siihen muita, me tarvitsemme yhteyttä. Todistetuksi tuleminen on rakkautta ja autenttinen yhteys on se, mikä meidän parantaa. Näkymättömyyden haava on syntynyt vuorovaikutussuhteessa, ja siksi se paranee ainoastaan vuorovaikutuksessa. Ei kuitenkaan siellä, missä se on syntynyt. Sitä varten on kokonaan toiset ihmiset. Turvalliset, luotettavat ja asiaan perehtyneet ihmiset.

Jos tunnistat itsesi ylläolevasta, etkä tiedä mistä aloittaa ja haluat jutella tilanteestasi, varaa minulta ilmainen konsultaatio. Se ei velvoita meitä kumpaakaan mihinkään.

https://vello.fi/ninahaddadin/

Sisimmässäsi olet edelleen puhdas ja viaton, täydellinen rakkauden ilmentymä!