Lähdön hetkellä

Lyhyt ja hauras vaelluksemme maan päällä tulee päätökseen, kun ihmisen elämä on valmiiksi eletty. Kuljetun matkan ja eletyn elämän pituus ei välttämättä kerro mitään tuon elämän merkityksellisyydestä. Yhtä kallisarvoinen ja ainutlaatuinen on jokainen elämä, vaikka se päättyisi varhain. Kukaan meistä ei tiedä, milloin lähdön hetki koittaa ja

luopuminen rakkaistamme tekee aina kipeää. Vaikka kuinka valmistautuisimme tulevaan, emme voi etukäteen kohdata niitä tunteita, joita menetys meissä herättää.

Olen saanut seurata läheltä rakkaan ihmisen sairastumista ja siitä johtuvaa fyysistä rappeutumista jo usean vuoden ajan. Tuntenut vuoroin vihaa ja avuttomuutta sairauden edetessä ja viedessä läheiseni voimat ja elämänilon. Katsellut vierestä hiljaista kärsimystä, joka on välillä tuntunut täysin kohtuuttomalta. Yrittänyt ymmärtää, mikä on tuon kärsimyksen tarkoitus. Halunnut auttaa ja helpottaa läheiseni oloa monin tavoin. Tuntenut syyllisyyttä siitä, etten ole voinut tehdä enempää tai viettää enempää aikaa yhdessä. Olen valmistautunut luopumaan hyvissä ajoin, tietäen mihin tuo sairaus väistämättä johtaa.

Kauniita ja hauraita kuin perhosen siivet

Kuin nippu aarteita elämän varrelta

Osa ryppyisiä ja rumia

Osa kepeitä ja helliä...

Lähdön hetkellä kimpussa

(kuva ja lainaus ystävältäni Jonnalta)

Miten kaunis ja kipeä on se hetki, kun ihmisen elämä tulee päätökseen. Lyhyt kuin perhosen lento, meidän maallinen vaelluksemme tässä ajassa. Kuoleman lähestyessä moni asia menettää merkityksensä ja olennainen tiivistyy. Kosketus, lämpö, läsnäolo. Kun kaikki on sanottu ja jäljellä on vain jäähyväiset, aika pysähtyy. Tärkeintä on olla lähellä, silittää tukkaa ja pitää kädestä kiinni, kun se on vielä lämmin. Sanotaan, että ihmisen aisteista tuntoaisti säilyy pisimpään. Sanoja ei tarvita, ja katse kertoo kaiken. Siitä välittyy rakkaus, huolenpito ja yhteinen eletty aika. Lähdön hetkessä on jotain pyhää ja ikuista. Kuin verho kahden maailman välillä hetkeksi katoaisi ja nuo maailmat sekoittuisivat keskenään. Mikä onni ja siunaus saada olla läsnä tuossa hetkessä.

Lähdön hetkellä moni aikanaan tavoittelemamme asia tuntuu turhalta ja vähäpätöiseltä. Mitä merkitystä on enää titteleillä ja statuksella, rooleilla ja suorituksilla. Se miten elit, miten rakastit ja mistä sinut muistetaan on ainoa millä on jotain merkitystä. Minkä jäljen jätät mieliin ja sydämiin. Uskon, että osamme maan päällä on levittää tuota rakkautta ympärillemme. Rakkaus on energiaa, ja tuo energia ei koskaan katoa. Se yhteys, joka meillä rakkauden välityksellä toisiimme on, jatkuu ikuisesti.