• ninahaddadin

Keho muistaa sen, minkä mieli on unohtanut

Updated: Nov 1

"Ihmislapsen kehityksen näkökulmasta emotionaalinen laiminlyönti on mahdollisesti kaikkein yleisin trauman muoto ja lisäksi myöhemmälle elämälle varsin traumaattista." R. Salokangas


Childhood Emotional Neglect (CEN) eli lapsuudenaikainen emotionaalinen laiminlyönti on luultua yleisempi henkinen trauma. Aiheesta on Suomessa väitellyt psykiatrian professori Raimo Salokangas, joka on työskennellyt muun muassa Turun yliopistossa ja psykiatrian klinikan ylilääkärinä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Väitöskirja aiheesta on julkaistu 11/2020 ja on luettavissa englanniksi täältä: https://www.utupub.fi/handle/10024/150636


Lapsuuden traumaattiset kokemukset erotellaan viiteen ryhmään: emotionaaliseen laiminlyöntiin, fyysiseen laiminlyöntiin, emotionaaliseen kaltoinkohteluun, fyysiseen kaltoinkohteluun ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Yleisväestössä emotionaalista laiminlyöntiä oli kokenut yli puolet aikuisista, kun taas esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä oli kokenut 5–6 %. Fyysinen hyväksikäyttö voi jättää fyysisiä arpia, ja emotionaalinen kaltoinkohtelu jättää psyykkiset arvet, mutta entä emotionaalinen laiminlyönti? Henkisen tuen puuttuminen lapsuudessa voi olla yhtä vahingollista ja pitkäaikaista kuin muut traumat.

Tässä kirjoituksessa haluan avata erityisesti emotionaalista laiminlyöntiä lapsuudessa ja siitä johtuvia haittoja myöhemmin elämässä.


Emotionaalisella laiminlyönnillä tarkoitetaan lapsen unohtamista ja sivuuttamista, lapsen tunteiden ja kokemusten vähättelyä ja mitätöintiä. Lapsi jää perheessä vaille arvostusta ja kannustusta ja kokee, ettei hänestä olla kiinnostuneita eikä häntä tai hänen tunteitaan pidetä tärkeänä. Emotionaalinen laiminlyönti on passiivisempaa, jos sitä verrataan esimerkiksi emotionaaliseen kaltoinkohteluun, jolla tarkoitetaan tahallista lapsen nöyryyttämistä, arvostelua ja lannistamista. Passiivisen luonteensa vuoksi on vaikea tietää mitä on jäänyt ilman, jos ei ole kokemusta mistään muusta.


Haluan herättää aiheesta keskustelua, koska pidän tärkeänä trauman tunnistamista ja sen hoitamattomuudesta johtuvien haittojen ja ongelmien merkitystä yksilön subjektiivisessa kokemuksessa koskien elämänhallintaa, onnellisuutta ja vuorovaikutussuhteita. Lapsuuden aikaiset traumaattiset kokemukset vaikuttavat laaja-alaisesti yksilön itsetuntemukseen, tunteidensäätelyyn ja kykyyn muodostaa tasapainoisia ja vastavuoroisia ihmissuhteita.



Emotionaalista laiminlyöntiä ei tule sekoittaa kaltoinkohteluun tai hyväksikäyttöön, sillä laiminlyönti on useimmiten tahatonta. Vaikka jotkut vanhemmat saattavatkin joskus tahallaan jättää lapsensa tunteet huomiotta, toiset eivät välttämättä huomaa lapsen emotionaalisia tarpeita tai eivät vastaa niihin. Vanhempasi ovat voineet yrittäneet tehdä parhaansa ja ovat voineet rakastaa sinua kovasti, mutta he ovat silti saattaneet toistuvasti unohtaa tai jättää huomiotta emotionaaliset tarpeesi. Koska et voi osoittaa tai muistaa tarkalleen missä ja milloin emotionaalinen laiminlyönti on tapahtunut, voi olla vaikea tunnistaa traumaa. Vanhempien omista kokemuksista ja lähtökohdista johtuen heidän on voinut olla mahdotonta tunnistaa oman lapsensa emotionaalisia tarpeita ja vastata niihin asianmukaisesti.


Traumatisoituneet vanhemmat traumatisoivat omia lapsiaan, mikäli eivät itse ole käsitelleet ja hoitaneet omia emotionaalisia haavojaan ennen vanhemmiksi tuloaan. Vanhempamme ovat kasvaneet sodan varjossa, vaitonaisten ja mahdollisesti väkivaltaisten isien ja ahdistuneiden äitien helmoissa. Tunne-elämältään tasapainoisten roolimallien puuttuessa trauma on siirtynyt seuraavalle sukupolvelle. Tästä johtuvia ylisukupolvisia tunnetraumoja me kannamme yhä kehossamme. Sairaus, kuolema, avioero, päihteet, mielenterveysongelmat, työttömyys, parisuhdeonglemat ja työpaikkojen menetykset voivat kaikki johtaa lapsen emotionaaliseen laiminlyöntiin, koska vanhemmat eivät omista haasteistaan johtuen kykene vastaamaan lapsensa emotionaalisiin tarpeisiin, vaikka ehkä vilpittömästi niin haluaisivat.


Kun vanhemmat pitävät lasten tunteita merkityksettöminä, pätemättöminä, liiallisina tai vähemmän tärkeinä, he laiminlyövät lapsen emotionaalisesti. Alla on muutamia lauseita, jotka saattavat kuulostaa tutuilta ja ovat lasta tai hänen tunteitaan vähätteleviä:

  • "Sehän oli vain leikkiä, et voi suuttua noin vähästä"

  • "Ei se ollut niin paha, ei sinuun sattunut"

  • "Ei kannata pahoittaa mieltään"

  • "Älä aina ylireagoi, sinä olet liian herkkä"

  • "Isot pojat/tytöt ei itke"

Kun vanhempasi eivät huomaa, arvosta tai reagoi tunteisiisi tai kyseenalaistavat tunteesi sinun ilmaistessasi niitä, he antavat sinulle vahingossa viestin, että sinun tunteillasi ei ole merkitystä tai että tunteissasi on jotain vikaa . Selviytyäksesi elämässä opit piilottamaan ja hautaamaan tunteesi tai muuttamaan ei-hyväksyttävän tunteen, kuten vihan, hyväksyttäväksi esim. ahdistukseksi. Aikaa myöten sisäänpäin kääntynyt viha muuttuu masennukseksi, tai erilaisiksi psykosomaattisiksi oireiksi. Nykyään tiedetään ja viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että varhaislapsuuden trauma asuu kehomme neurobiologiassa, hermojärjestelmässä ja suolistossa aiheuttaen esim. autoimmuunisairauksia, suolistosairauksia ja allergioita. Trauma muuttaa aivojen stressinsäätelyjärjestelmää siten, että yksilö on herkempi kuormittumaan stressaavissa tilanteissa ja stressi voi kroonistua. Krooninen stressi yhdistetään koko kehon matala-asteiseen tulehdukseen, joka puolestaan edesauttaa monien kroonisten sairauksien puhkeamista kuten esim. II tyypin diabetes, MS tauti, Crohn'in tauti. Hoitamaton trauma on kansanterveydellisesti merkittävä ja terveyttä heikentävä tekijä, joka olisi syytä ottaa vakavasti ja jonka hoitamiseen tulisi kohdentaa enemmän resursseja.


Merkkejä emotionaalisesta laiminlyönnistä

  1. Olet oppinut pärjäämään yksin, pelkäät luottaa muihin ihmisiin, et osaa pyytää apua

  2. Sinulla on vaikea tunnistaa omia vahvuuksiasi ja heikkouksiasi, mistä pidät tai mitä inhoat, tai luoda suunnitelmallisia tavoitteita elämällesi ja pitää niistä kiinni

  3. Olet ankarampi itsellesi kuin muille, sinulta puuttuu myötätuntoa ja ymmärrystä itseäsi ja omia puutteitasi kohtaan, sisäinen puheesi on tuomitsevaa

  4. Kätket vihasi sisäänpäin, tunnet syyllisyyttä tai häpeää tarpeistasi tai tunteistasi

  5. Tunnet olevasi ontto, turta, tyhjä tai irrallaan tunteistasi (kehostasi) tai et pysty hallitsemaan tai ilmaisemaan niitä rakentavasti ja tasapainoisesti

  6. Ahdistut ja luovutat helposti vastoinkäymisten edessä

  7. Sinulla on heikko itsetunto ja matala käsitys omista taidoistasi ja kyvyistäsi

  8. Vältät konflikteja, sinulla on heikot rajat ja pelkäät tulevasi hylätyksi tärkeissä ihmissuhteissasi, miellytät muita saadaksesi hyväksyntää ja arvostusta

  9. Uskot olevasi syvästi erilainen tai että sinussa on jotain vikaa, vaikka et tiedä miksi

  10. Sinulla on toistuvaa selittämätöntä alakuloisuutta, ulkopuolisuuden tunnetta

  11. Olet sairastunut useammin kuin kerran masennukseen tai burnoutiin



Jos nämä merkit kuulostavat sinulle tutuilta ja uskot joutuneesi lapsuuden emotionaalisen laiminlyönnin uhriksi, voit tehdä itse paljon parantaaksesi asioita.


1. Opi tunnistamaan tunteesi. Jos vanhempasi ohittivat tunteesi, sinulla voi olla aikuisena vaikeuksia tunnistaa tunteitasi tai tietää, miten käyttäydyt vaikeiden tunteiden ilmetessä. Ilman tunteita esimerkiksi päätöksenteko on melkein mahdotonta. Tunteemme vaikuttaa kaikkiin valintoihimme. Se mitä teemme, minne menemme, kenen kanssa vietämme aikaa, ja jopa se, mitä syömme, ovat tunteiden kautta tehtäviä päätöksiä. Ne kertovat meille, mitä mieltä olemme maailmastamme, muista ja itsestämme. Tunteiden tunnistaminen, nimeäminen, tunteminen ja hyväksyminen sellaisenaan - raakana ja paljaana - on avain eheytymiseen syvemmällä tasolla. Jos tunteita ei ole lapsuudessa riittävästi peilattu ja niiden ilmaiseminen on jäänyt vähälle, aikuisena on opeteltava uudestaan tuntemaan ja ilmaisemaan KAIKKIA tunteita.


2. Tunnista tarpeesi ja opettele pyytämään muita vastaamaan niihin. Sinun tarpeesi ovat yhtä tärkeitä, kuin kaikkien muidenkin tarpeet. Sinä ansaitset sen, että tarpeesi voivat täyttyä. Aloita pienestä pyytämällä asioita, joiden pitäisi olla helposti saavutettavissa. Pyydä esimerkiksi halausta parhaalta ystävältäsi tai kumppaniltasi, tai omaa aikaa, kun palaat töistä rankan päivän jälkeen. Pyytäminen ja vastaanottaminen saattavat tuntua aluksi vaikeilta sille, joka on tottunut pärjäämään aina yksin. Ihminen ei kuitenkaan ole saari. Tarvitsemme toisiamme ja tarvitsemme saada kokea syvää yhteyttä toisiimme.


3. Etsi itsellesi hyvä terapeutti, valmentaja tai tukihenkilö. Kukaan ulkopuolinen ei voi kumota lapsuuttasi tai poistaa vanhempiesi tekemiä virheitä, mutta asiaan perehtynyt henkilö voi tarjota sinulle emotionaalisen työkalupaketin, jota vanhempasi eivät sinulle kyenneet antamaan. Tämä henkilö voi auttaa sinua tunnistamaan tunteesi, pyytämään mitä tarvitset, oppimaan luottamaan muihin, rakentamaan itsetuntoa, käsittelemään hylkäämispelkoa, hoivaamaan sisäistä lastasi ja paljon muuta. Hän toimii sinulle turvallisena peilinä ja luotettavana kasvukumppanina, ja todentaa kokemuksesi. Parhaimmillaan suhde on korjaava kokemus, jossa voit kokea syvää eheytymistä tunnetasolla, löytää uudenlaista avaruutta ajatteluun ja lisää valinnanmahdollisuuksia käytökseen.


Näkymätön lapsi


Tove Jansson on kirjoittanut tarinan pikkutytöstä, Ninnistä, josta tuli tädin kaltoinkohtelun seurauksena näkymätön (Tove Jansson, Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, v. 1962). Tarina kuvaa hienosti mitä psykologisesti tapahtuu lapselle, jota väheksytään ja kohdellaan huonosti. Hän muuttuu näkymättömäksi itsellen ja muille. Vaatii rohkeutta kasvaa omaan täyteen mittaansa ja tulla näkyväksi itselleen ja koko maailmalle. Tästä kokonaiseksi ihmiseksi kasvamisessa on pohjimmiltaan kyse.


Lapsuuden emotionaalinen laiminlyönti ei välttämättä jätä arpia, mutta se aiheuttaa todellista ja kohtuutonta haittaa lapsille ja aikuisille. Eheytyäksesi emotionaalisista haavoistasi sinun täytyy kääntää se, mikä on ollut näkymätöntä, näkyväksi. Nimetä se, tutkia sitä, oppia ja toipua siitä. Asioiden käsittely yksin tai yhdessä ammattilaisen kanssa tarkoittaa, että kohtaat vaikeat tunteet ja muistot, jotta voit vapautua niistä. Koska trauma asuu kehossa, suosittelen trauman käsittelyä sekä kognitiivisella että somaattisella tasolla. Pelkkä asioiden käsittely kognitiivisella tasolla (perinteinen psykoterapia, ratkaisukeskeinen lyhytterapia, tai muut puheen kautta tapahtuvat terapiamuodot) ei yksin vielä riittävästi vapauta traumaa kehosta. Trauma on ennen muuta kehollinen kokemus, siksi sen hoitaminen sekä kehollisin että kognitiivisin menetelmin antaa parempia tuloksia.


Olen itse työstänyt omaa lapsuudenaikaisen emotionaalisen laiminlyönnin traumaani sekä perinteisessä psykoterapiassa, ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa, että somaattisessa valmennuksessa. Minua on auttanut huimasti eteenpäin omassa eheytymisessäni erilaiset keholliset menetelmät kuten yin yoga, energiahoidot sekä vapaa tanssi. Näiden avulla olen luonut yhteyttä omaan kehooni, oppinut tunnistamaan erilaisia tarpeita ja ilmaisemaan itseäni vapaammin. Merkittävästi minua on auttanut myös erilaiset coaching prosessit, oman valmentajan tai mentorin kanssa tiivis yhdessä työskentely tavoitteideni saavuttamiseksi. Niissä saamani tuki ja turva, sopivat haasteet sekä rohkaisu ja kannustus, on ollut se korjaava kokemus, joka on paikannut lapsuuden aikaisia puutteita varhaisessa vuorovaikutuksessa.


Kannustan sinua lämpimästi ottamaan vastuuta oman tilanteesi kohentamisesta. Kukaan muu ei voi tehdä päätöstä puolestasi, eikä ottaa ensimmäistä askelta kohti emotionaalista eheyttä ja tasapainoa. Olen luonut Elinvoimainen Nainen VOIMAUTTAVAN valmennuksen, jonka avulla sinun on mahdollista työskennellä kanssani ja löytää elämääsi uudenlainen rohkeus, rentous ja vapaus. Olen sertifioitu Somatic Approaches to Healing Trauma valmentaja, koulutettu Yin yoga & Mindfulness ohjaaja, BodyMind energiahoitaja sekä Int Health Coach® (holistinen hyvinvointivalmentaja). Ilmainen konsultaatio ei velvoita meitä kumpaakaan jatkotapaamisiin, mutta sen avulla voit saada lisää selkeyttä tilanteeseesi.


Kaikki mitä kaipaat, odottaa sinua pelon toisella puolella. Suurin kasvun potentiaali näyttäytyy siinä tuntemattomassa maastossa, jonne et vielä ole uskaltanut kulkea. Matka kotiin itseesi on tärkein matka, jonka tulet koskaan tekemään. Mikä sinua pidättelee?


610 views0 comments

Recent Posts

See All