.png)
Sanotaan, että suru vie ruokahalun. Vieläkin tehokkaampi ruokahalun hävittäjä on luultavasti rakastuminen tulisesti. Totuus on se, että vaikka elämässä olisi minkälainen vaihe menossa, syödä kuitenkin pitää joka päivä. Harva elämäntilanne kohenee sillä, että ei muista syödä riittävästi.
Lohturuokaa alkaa yleensä tehdä mieli silloin, kun elämä murjoo tai muuten vaan on synkkää ja pimeää. Lohturuokaa voi hyvin syödä yksin, tai seurassa, mutta yksin syödessä ruokaan voi keskittyä ihan eri tavalla kuin seurassa. Toisinaan parasta lohturuokaa on jokin makea ja rasvainen herkku, kuten vaikkapa pannukakku. Toisinaan taas on saatava pitkään uunissa haudutettua kaalilaatikkoa. Valitettavasti monille lohturuoka tarkoittaa epämääräistä ja ravintoköyhää mättöä, jonka syömisestä seuraa jonkinasteinen kooma ja mahdollinen morkkis jälkikäteen. En usko tämäntyyppisen lohtusyömisen ravitsevan sen kummemmin kehoa tai tuovan hyvää mieltä.
Usein lohturuoka mielletään ruuaksi, joka on tuttua lapsuudesta ja/tai johon liittyy jokin vahva tunneside. Meillä Mummi tarjoili sunnuntaisin vanhanajan lihakääryleitä (sellaisia naudanpaistista leikattuja ohuita pihvejä, joiden sisälle oli rullattu luumua ja pekonia) kermakastikkeessa ja perunamuusia. Isä taas paistoi aina kotona perjantaisin vasikankotletteja. Sillä mikä tuo ruoka oli, ei ole niinkään suurta merkitystä. Tärkeintä lohturuuassa on se kokonaisvaltainen hyvänolon tunne, jonka ateria saa aikaan. Lohturuoka tarkoittaa minulle yleensä ruokaa, jonka syömisestä tulee turvallinen, miellyttävän täyteläinen ja raukea olo. Siis sellainen olo, kun elämässä kaikki on juuri siinä hetkessä hyvin ja koko kehon valtaa aterian jälkeinen tyytyväinen hyrinä. Lohturuokaa voi olla oikeastaan mikä tahansa ruoka, joka juuri sillä hetkellä lohduttaa ja ravitsee kehoa, mieltä ja sielua.
Minulle yksi tällainen lohturuoka on kookosmaitopohjainen paljon kasviksia sisältävä thaimaalainen lohikeitto. Se on hieman tulinen, happaman suolainen ja ehdottoman lämmittävä ruoka, jota tekee mieli aina kun paleltaa luita ja ytimiä myöten. Tämä keitto valmistuu vartissa ja on hyvää myös lämmitettynä. Siis jos sitä sattuu jäämään. Yleensä ei jää mitään, kun jo pelkkä tuoksu houkuttelee teinitkin koloistaan ruokapöydän ääreen. Harva asia on yhtä tyydyttävä, kuin ryystää kuumaa lientä ja tuntea miten vatsasta leviää lämpö sieluun saakka.
Lämmittävä thaimaalainen lohikeitto (gluteeniton, laktoositon)
oliiviöljyä
2-3 keskikokoista perunaa 1-2 porkkanaa
1 pieni kesäkurpitsa
2 dl kukkakaalin tai parsakaalin nuppuja
kirsikkatomaatteja
purjoa tai kevätsipulia
riisinuudeleita
2 rkl punaista Thai currytahnaa (SpiceUp!)
1 l vettä
1 tlk kookosmaitoa (täysrasvainen)
suolaa ja pippuria
tuoretta korianteria
limenmehua tuoreena tai tiivisteenä
1 pieni lohifile tai pakastettuja lohikuutioita (vegaaniversion saat vaihtamalla lohen paistettuihin tofukuutioihin tai Yosa kaurapaloihin)
Kuori ja pilko kasvikset kuten haluat. Kuullota perunaa, porkkanaa ja purjosipulia hetkinen oliiviöljyssä kattilan pohjalla. Lisää maustetahna ja pyöräytä hetki, kunnes tahna leviää kasviksiin. Lisää vettä ja anna kiehua, kunnes porkkanat alkavat olla al dente ja perunat lähes kypsiä. Lisää kukka- tai parsakaalinnuput ja kesäkurpitsa, kaada sekaan kookosmaito. Älä keitä kasviksia ylikypsäksi, kesäkurpitsan tulee olla rapeaa muttei raakaa. Paloittele lohifile kuutioiksi, ja lisää sekin liemeen kypsymään. Keiton kiehuessa keitä riisinuudelit (1 levy per syöjä) erikseen toisessa kattilassa, valuta siivilässä. Lisää keittoon lopuksi kirsikkatomaatit ja kevätsipulia.
Laita nuudelit kulhon pohjalle ja annostele päälle reilusti lientä ja sopivasti sattumia. Mausta annos limen mehulla ja tuoreella korianterilla. Huokaise ja nauti.
Juuri nyt,
KAIKKI ON HYVIN.