• ninahaddadin

Erityisherkkyys ja emotionaalinen laiminlyönti

Millaista on kasvaa erityisherkkänä lapsena kodissa, jossa tapahtuu emotionaalista laiminlyöntiä? Se on tunne syvästä yksinäisyydestä, yhteyden puutteesta, vaikka olisit ihmisten ympäröimänä. Se on kokemus, jossa tunteesi jätetään huomiotta, niitä vähätellään tai ne jopa kielletään kokonaan.


1990-luvun lopulta lähtien jatkuneessa tutkimuksessa psykologit ja neurotieteilijät ovat havainneet, että murto-osa (noin 20-25%) väestöstä on yksinkertaisesti "kytketty" tai "viritetty" hermostoltaan eri tavalla kuin suurin osa muista ihmisistä (Aron, E. & Aron, A., 1997). Tiedetään, että myös eläin- ja kasvimaailmassa esiintyy vastaavaa herkkyyttä.

Yhdysvaltalainen Elaine Aron loi ensimmäisenä käsitteen Highly Sensitive Person (HSP) eli erityisherkkä ihminen kuvaamaan henkilöä, joka on tavallista herkempi reagoimaan erilaisiin sisäisiin ja ulkopuolisiin ärsykkeisiin. Tavallista herkemmin reagoiva ja aistiärsykkeitä syvällisesti prosessoiva hermojärjestelmä kuormittuu helposti. Tunne-elämän syvyys ja ajatusten ja ilmiöiden syvällinen prosessointi on myös tyypillinen erityisherkkyyden piirre.*


Erityisherkkyys on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus, eikä se liity mitenkään vanhempien kasvatusmetodeihin. Kasvuympäristöllä on kuitenkin erittäin suuri merkitys erityisherkän lapsen tunne-elämän kehittymiselle. Lapsuuden aikainen emotionaalinen laiminlyönti (Childhood Emotional Neglect, eli CEN) on henkinen trauma, jolla on vakavia vaikutuksia tunne-elämälle myöhemmin elämässä. Olen kirjoittanut tästä aiheesta enemmän toisessa blogipostauksessa, Keho muistaa sen, minkä mieli on unohtanut. Tutkimukset osoittavat, että erityisherkkä lapsi kokee emotionaalisen laiminlyönnin lapsuudessa erityisen raskaana.


Lapsuudenkodin merkitys tunne-elämälle


Millaista on kasvaa erityisherkkänä lapsena kodissa, jossa tapahtuu emotionaalista laiminlyöntiä? Se on tunne syvästä yksinäisyydestä, yhteyden puutteesta, vaikka olisit ihmisten ympäröimänä. Se on kokemus, jossa tunteesi jätetään huomiotta, niitä vähätellään tai ne jopa kielletään kokonaan. Näin tapahtuu silloin, kun lapselta ei kysytä riittävän usein:


Mikä hätänä?

Onko kaikki hyvin?

Mitä sinä haluat?

Mitä sinä tarvitset?

Miltä sinusta tuntuu?

Tarvitsetko apua?


Ongelma kotona ei ole niinkään se, mitä vanhemmat tekevät, vaan se, mitä he eivät tee: huomioi riittävästi lapsen tunteita ja tarpeita ja vastaa niihin asianmukaisesti. Vaikka kotiolot muuten olisivat normaalit, ulkopuolisuuden kokemus on musertava. Lapsen näkökulmasta tämä on hämmentävää. Lapsi jää yksin aistimustensa ja kokemustensa kanssa, eikä hänellä ole kykyä säädellä vielä itsenäisesti tunteitaan tai reaktioitaan. Lapsi oppii itsestään ja elämästä hyvin varhain hyvin perusteellisia virhekäsityksiä:


Minun tunteeni ovat näkymättömiä, rasittavia tai niillä ei ole väliä.

Minun toiveeni ja tarpeeni eivät ole tärkeitä.

Apua ei ole useinkaan saatavilla.




Erityisherkkä lapsi syntyy erityisten ominaisuuksien kera. He ovat taipuvaisia syvälliseen ajatteluun ja tuntevat voimakkaasti kaikenlaisia tunteita ja kehollisia aistimuksia. He kuormittuvat helpommin kiireestä, metelistä ja epävakaista olosuhteista. Empaattisina he kokevat herkästi myös muiden tunteita ja saattavat sekoittaa ne omiinsa.


Kuvittele olevasi syvällisesti tunteva ja ajatteleva herkkä lapsi kasvuympäristössä, joka ei ole kumpaakaan. Kuvittele, miten voimakkaat tunteesi ohitetaan tai mitätöidään. Kuvittele, että asioiden syvällistä prosessointia pidetäänkin perheessä heikkoutena. Kuvittele, miltä tuntuu kun ihmiset ympärilläsi näyttävät operoivan kokonaan eri taajuudella tai nopeudella. Kuvittele, että sinulla ei ole ketään, joka ymmärtäisi sinua? Miten käsittelet voimakkaita tunteita, kuten vihaa, surua, loukkaantumista tai hämmennystä? Miten sopeudut joukkoon?

Moni aikuinen erityisherkkä kuvaa kipeästi lapsuudenkodissa saamaansa palautetta näin:


Älä ole tuollainen itkupilli.

Älä aina ylireagoi kaikkeen.

Älä ole yliherkkä.


Erityisherkät ovat saattaneet olla koko perheen yhteisen pilanteon kohteena. Heille on saatettu nauraa tai heitä on muutoin häpäisty. Heidän luonnollista rytmiään on kritisoitu, syvällistä ajatteluaan pidetty kummallisena, ujoutta heikkoutena ja rikasta mielikuvitusta ajanhukkana. Kodeissa, joissa tapahtuu emotionaalista laiminlyöntiä tyypillisesti vältetään tunteista puhumista ja niiden näyttäminen on epäsuotavaa. Ymmärrys tunteiden ilmaisemisen ja jakamisen tärkeydestä puuttuu. Tunteiden ilmaisuun ei aktiivisesti rohkaista eikä niistä juuri keskustella, epäsuorasti tai suorasti voidaan jopa antaa ymmärtää ettei tunteille ole tilaa. Erityisherkälle tunteet ovat kuitenkin ensisijainen kommunikoinnin muoto, joten tunteiden ohittaminen voi tuntua siltä, ettei toisiin saa millään yhteyttä. Tämä toistuva yhteyden puute on äärimmäisen traumatisoivaa, sillä nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on ihmisen syvin perustarve.


Jos perheessä ei ole muita erityisherkkiä lapsia, yhteys sisaruksiin voi jäädä heikoksi.

Mitä jos yksi lapsista tuntee voimakkaammin kuin muut perheessä? Mitä hän oppii itsestään ja tunteistaan tässä perheessä? Miten hän oppii arvostamaan, ymmärtämään, sietämään ja ilmaisemaan omia tunteitaan? Erityisherkkä lapsi emotionaalisesti laiminlyövässä perheessä oppii, että hän on kertakaikkiaan liian tunteellinen. Ja koska tunteet ovat kaikkein syvin ja aidoin osa persoonaamme, erityisherkkä lapsi oppii, että hän on perustavalla tavalla erilainen, viallinen, heikko ja vääränlainen. Hän oppii häpeämään syvintä olemustaan.



Koskaan ei ole liian myöhäistä eheytyä


Emme ole koskaan vastuussa siitä, mitä meille on lapsuudessa tapahtunut. Olemme kuitenkin aikuisina aina vastuussa siitä, että alamme tietoisesti parantaa emotionaalisia haavojamme ja traumojamme. Emme voi tapahtuneelle mitään, mutta voimme valita minkä merkityksen annamme tapahtumille. Mikäli jäämme kiinni menneisyyden tapahtumiin, emme voi saada aikaan todellista muutosta. Muutos edellyttää aina irtipäästämista ja anteeksiantoa. Tämä sisäinen työ on tehtävä, jotta voi vapautua häpeästä ja tulla kokonaan näkyväksi, omaksi itsekseen. Rinnakkain eheytymisen polun kanssa kulkee voimaantumisen polku.


Autan omaan kasvuunsa sitoutuneita erityisherkkiä naisia ja miehiä vapautumaan menneisyyden painolastista voimauttavan yksilövalmennuksen ja energiahoitojen avulla. Ensimmäinen valmennuskerta on ilmainen konsultaatio, varaa aika täältä:


https://vello.fi/ninahaddadin/





*Lähde: HSP Elämää, www.hspelamaa.net


142 views0 comments

Recent Posts

See All