.png)
"Jokaisessa naisessa vaikuttaa voima, joka on yhdistelmä herkkiä vaistoja, intohimoista luovuutta ja iätöntä viisautta. Tämä voima on VILLINAINEN, kesyttämätön vaistonvarainen olemus, joka on luonnollinen osa terveen naisen psyykettä. Kuitenkin naiset monesti tukahduttavat tämän merkittävän osan sisäisestä maailmastaan sosiaalisista, kulttuurillisista tai uskonnollisista syistä." - Clarissa Pinkola Estés *
Väitän, että naiset viettävät elämänsä ensimmäiset vuosikymmenet yrittäen sopeutua ja kuulua joukkoon ja loppuelämänsä päästäkseen eroon tästä roolista. Jo pienestä tytöstä lähtien meitä ohjataan joko tietoisesti tai tiedostamatta mukautumaan toisten tahtoon, pysymään sivussa ja piilottamaan omat tarpeemme. Tullakseen rakastetuksi ja hyväksytyksi, naisen tulee olla kiltti, kuuliainen ja mieluusti vielä hauska, nätti ja kiva. Mahdollisimman mukava ja helppo, jottei astuisi kenenkään varpaille, olisi vaivaksi tai liian näkyvä ja kuuluva. Tiedätte, miten se menee... Älä erotu joukosta, älä ole hankala, äläkä missään nimessä ainakaan tee itsestäsi mitään numeroa.
Opimme varhain miellyttämään ja hoivaamaan muita, olemaan tarpeellisia ja tarvittuja. Osaamme tulkita muiden tarpeita paremmin kuin omiamme. Meitä kehutaan reippaiksi ja ahkeriksi, harvemmin rohkeiksi tai vahvoiksi. Vähitellen taivumme ympäristön odotuksiin ja kadotamme yhteyden villiin luontoomme. Meistä tulee kesyjä ja arkoja. Olemme unessa ja elämme elämäämme täyttäen toisten ihmisten odotuksia ja tarpeita.
Miten käy villinaisen sisällämme? Se antaa kuulua kyllä itsestään, ja pulpahtelee pintaan epämääräisenä aamuyön ahdistuksena, sotkuisina ihmissuhteina ja hillittöminä raivokohtauksina. Se karjuu lapsille, tiuskii miehelle, siivoaa raivoisasti ja itkee lohduttomasti. Tuntee syyllisyyttä, häpeää ja itseinhoa. Kiemurtelee PMS oireissa ja hakee helpotusta lohtusyömisestä tai yltiöpäisestä treenaamisesta. Tavoittelee täydellistä vartaloa, kotia ja parisuhdetta. Mutta mikään ei auta, kun yhteys intuitioon ja alkuvoimaan on hukassa.
Ehkä joskus puolivälissä elämäänsä nainen havahtuu siihen, ettei tiedä kenen elämää elää. Tulee hetki, jolloin on tehtävä päätös siitä, miten haluaa loppuelämänsä viettää. Sisäinen kaaos saattaa johtaa myös ulkoisen elämän rakenteiden murtamiseen. Vaihtoon menee vähän muutakin kuin huonekasvien mullat, ja entisen elämän savuavilla raunioilla itkevät pahimmassa tapauksessa mies, lapset ja koira. Aina muutoksen ei tarvitse olla niin näkyvä ja dramaattinen. Parhaassa tapauksessa nainen ymmärtää, että kyseessä on ennenmuuta sisäinen prosessi ja yhteyden luominen sisäiseen villinaiseen tapahtuu hallitusti ja verrattain kivuttomasti. Lähiympäristön on syytä kuitenkin olla varuillaan, sillä paluuta entiseen ei ole.
Jos tunnet sisälläsi kasvavaa levottomuutta ja kuulet kutsuhuudon, voit lähteä jäljittämään sisäistä villinaistasi. Sitä osaa sinusta, joka on puhdas, aito ja vapaa "criatura" ilman rooleja ja maskeja. Se puhuu sinulle unissasi, päiväkirjan sivuilla ja haudatuissa haaveissa. Se on hiljaa kytevä kaukaisten kesien kaipaus, salaiset katseet ja täyttymättömät toiveet. Alati vahvistuva tunne siitä, että jokin sisälläsi alkaa tulla näkyväksi. Kun se herää ja astuu esiin, se ei pyytele anteeksi eikä piiloudu varjoihin.
Villinainen minussa rakastaa tanssimista paljain jaloin. Heittäytymistä ja hulluuteen asti kieppumista yhä kiihtyvän rytmin tahdissa. Se hurmioituu ja huutaa, itkee ja nauraa ääneen, pyörii villisti ja vaipuu tahmeana hien ja kyynelten sekamelskana maahan kaikkensa antaneena. Pää tyhjänä, mutta sydän täynnä. Se on vapaa ja spontaani, eikä sitä pidättele enää mikään. Se on joka solullaan elossa, vahvasti ja rohkeasti. Ja niin minä muistan, kuka syvimmiltäni olen.
Tunteiden tanssia ohjaa Helsingissä ihana Kirsi Voutilainen. Työpajoissa on kuukausittain vaihtuva teema ja selkeä, ohjattu runko. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka uskaltavat heittäytyä villinaisen vietäväksi.
*Lainaus kirjasta Naiset, jotka kulkevat susien kanssa, Clarissa Pinkola Estés